Serotoniinivaikutteisten masennuslääkkeiden on esitetty lisäävän kallonsisäisen verenvuodon riskiä verihiutaleiden toimintaan kohdistuvien vaikutustensa vuoksi. Tämän vuoksi on epäilty, että masennuslääkitys voisi huonontaa tapaturmaisen aivovamman ennustetta. Laaja Tyksin johtama rekisteritutkimus ei kuitenkaan tue tätä huolta.
Koko Suomen kattavassa väestötason tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2005–2018 yli 54 000 potilasta, jotka joutuivat sairaalahoitoon aivovamman vuoksi.
Masennuslääkettä käytti vamman sattuessa noin joka seitsemäs potilas. Kuolleisuus 30 vuorokauden sisällä aivovamman saamisesta oli käytännössä sama masennuslääkettä käyttävillä ja muilla potilailla.
– Tulokset olivat samanlaisia riippumatta masennuslääkkeen tyypistä tai sen serotoniinivaikutuksen voimakkuudesta. Myöskään masennuslääkityksen ja verenohennuslääkkeiden (varfariini ja suorat antikoagulantit) yhteisvaikutusta aivovamman ennusteeseen ei havaittu, kertoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, neurokirurgian apulaisprofessori Jussi Posti.
Tulokset tukevat kliinistä päätöksentekoa ikääntyvässä väestössä
Masennuslääkkeiden käyttö on yleistä erityisesti iäkkäillä, joilla myös kaatumisten ja aivovammojen riski on muita ikäryhmiä suurempi. Tutkimuksen johtopäätökset tukevat hoidon suunnittelua ja antavat perusteita jatkaa masennuslääkitystä asianmukaisin syin myös potilailla, joilla on kohonnut tapaturmariski.
– Tuloksemme ovat rohkaisevia. Vaikka masennuslääkkeitä käyttävät aivovammapotilaat olivat keskimäärin iäkkäämpiä ja monisairaampia, masennuslääkitys ei itsessään heikentänyt heidän varhaista ennustettaan, täsmentää Posti.
Tutkimuksessa masennuslääkitys ei liittynyt suurentuneeseen kuolemanriskiin, lisääntyneeseen neurokirurgisten leikkausten tarpeeseen eikä pidempään sairaalahoitoon aivovamman jälkeen.
Pitkäaikaisvaikutuksista potilaan toimintakykyyn ja toipumiseen tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
—
Alkuperäinen artikkeli: Impact of Antidepressant Use and Serotonergic Profile on Short-Term Outcome of Traumatic Brain Injury: Retrospective Nationwide Cohort Study. Neurology 2026;106:e214602. doi:10.1212/WNL.0000000000214602
Kirjoittajat: Jussi Posti, Aleksi Tornio, Jori Ruuskanen ja Ville Kytö