Asiassa oli erityisesti kysymys siitä, oliko lapsi voitu huostaanoton yhteydessä sijoittaa vanhempiensa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.
Lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa säädetään, missä tilanteissa huostaanotettu lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi kotiin. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi, kun kotiin sijoittamiselle on huostaanottoon liittyvä erityinen peruste. Yleensä se on mahdollista vain silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen. Huostaanoton yhteydessä kotiin sijoittamiselle voi olla huostaanottoon liittyvä erityinen peruste poikkeuksellisesti, esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi otetaan huostaan yksinomaan välttämättömän sairaanhoidon turvaamiseksi.
Hallinto-oikeus oli todennut huostaanoton edellytysten täyttyvän perusteilla, jotka liittyivät lapsen yleisiin kasvuolosuhteisiin vanhempien luona. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt sellaista huostaanottoon liittyvää syytä, että lapsen sijoittamista kotiin olisi voitu pitää lapsen edun kannalta perusteltuna.
Hallinto-oikeuden päätöstä muutettiin siltä osin kuin lapsi oli määrätty sijoitettavaksi vanhempiensa luokse. Lapsi sijoitettiin sijaishuoltoon viranhaltijan hakemuksessa esitettyyn sijaishuoltopaikkaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.
Kort referat på svenska